Pelko

Blogini myötä sain yhteydenoton yhdeltä entiseltä sahaja-joogilta, josta en ollut kuullut vuosikausiin. Oli kiva kuulla vanhasta ystävästä! Totesimme, että kokemuksemme Sahaja Yogassa olivat niin outoja, että vain toinen entinen jäsen voi kunnolla ymmärtää niitä.

Ulkopuolisten reaktiot kokemuksiin ja menneisyyteen Sahaja Yogan kaltaisessa yhteisössä ovat helposti ihmetteleviä. ”Miten ihmeessä sä menit mukaan tollaseen?” Moni ajattelee, että ihmisissä, jotka liittyvät tällaisiin ryhmiin, on varmasti jokin vialla. Joku taas pelkistää kokemuksemme aivopesuksi ja meidät avuttomiksi uskonnon uhreiksi. Joku katselee Sahaja Yogaa oman (yleensä kristillisen) vakaumuksensa läpi ja ottaa kokemuksemme todisteena siitä, miten hirveitä intialaisperäiset lahkot ovat, suostumatta näkemään, että omassa uskonyhteisössä saattaa olla samankaltaisia ongelmia tai ainakin niiden siemeniä.

Parhaiten omia kokemuksia voi jakaa niiden kanssa, jotka ovat olleet jäseninä joissakin vastaavissa ryhmissä. Vaikka maailmankuva ja uskomukset ovat olleet erilaiset, ryhmissä saattaa olla melko samanlainen dynamiikka. Silti jokaisella ryhmällä on ihan omanlaisensa tunnelma, jota kukaan ulkopuolinen ei täysin ymmärrä.

Päätin kuitenkin yrittää kertoa tunnelmasta. Ajattelin kirjoittaa pelosta.

On vähän hankalaa kirjoittaa tunnelmasta ja pelosta. Ennen blogin avaamiseen johtaneita tapahtumia en ollut vuosikausiin hirveästi ajatellut Sahaja Yogaa tai muistellut tunnelmaa, jossa elin. En sitä pelkoa, jota tunsin.

En väitä, että Sahaja Yogassa olisi vallalla hirveä pelon ilmapiiri ja siellä kiiluvasilmäiset kultistit kauhuissaan suojautuvat demoneja ja muita mörköjä vastaan ja ennustavat maailmanloppua. Ei. En itse asiassa edes tiedä, millainen ilmapiiri yhteisössä nykyään on. Kun itse olin jäsen, vallitsevin tunne yhteisössä oli ilo.

Pelosta on mielestäni kuitenkin syytä puhua.

Sahaja Yogan perustaja, guru ja Jumala Shri Mataji oli lempeä ja rakastava Äiti, jonka lapsia me kaikki olimme. Samalla hän oli kaikkine voimineen maan päälle laskeutunut Jumala, jota ei saanut vastustaa. Kaikki jumaluudet ja enkelit ja voimat tekivät töitä hänen hyväkseen ja rankaisivat niitä, jotka loukkasivat häntä.

Sahaja Yogaa tutkinut sosiologi Judith Coney kuvaa teoksessaan Sahaja Yoga tapoja, joilla Shri Mataji vahvisti asemaansa jumalallisena auktoriteettina. Coney kertoo tapauksesta, joka liittyi Ranskassa järjestettyyn pujaan. Shri Mataji oli saapunut Ranskaan, eivätkä sahaja-joogit olleetkaan rientäneet sankoin joukoin lentokentälle häntä vastaan. Shri Mataji oli raivoissaan. Hän uhkaili vetäytymisellä: jumaluudet eivät suostuneet olemaan pujassa mukana, joogit eivät ansaitse pujaa. Hän palkitsi hyvät ja rankaisi pahoja: vain ne, jotka olivat pyytäneet päästä lentokentälle, olivat ainoita, jotka rakastivat häntä ja saivat toimittaa pujan. Hän lietsoi syyllisyyttä: joogien sietäisi hävetä itseään. Shri Mataji oli tehnyt kaiken heidän eteensä eivätkä he osanneet edes käyttäytyä, vaan olivat kuin kerjäläisiä. Lopuksi hän uhkasi jumalallisella kostolla: ”Olette nähneet mitä on tapahtunut ihmisille, jotka ovat yrittäneet häiritä minua. Eikö teitä pelota se? Tiedätte, että minulla on kaikki voimat ojentaa teitä. Älkää ottako kanssani enää vapauksia, kerron teille ja varoitan teitä. Yrittäkää ymmärtää, että teillä on edessänne joku, jolla on kaikki voimat. Tiedätte sen…. varoitan teitä! Mahamaya – toinen puoli siitä, se on hirvittävä! Varokaa.”

Coney oli yrittänyt pitkään saada lupaa tukia Sahaja Yogaa. Shri Mataji oli akateemista tutkimusta vastaan. Hän oli myös huolissaan Coneysta: jos Coney kirjoittaisi Sahaja Yogasta jotakin negatiivista, tälle tapahtuisi pahoja asioita.

Kun itse olin Sahaja Yogassa, suhtauduin jokseenkin pelokkaasti ulkomaailmaan. Koin tarvetta suojautua maailman ja sen ihmisten negatiivisilta energioilta. Jossain yliaistillisessa todellisuudessa oleskeli myös riivaajia ja demoneita. Vaikka en itse ollut kokenut mitään niin vahvaa, olin nähnyt hyökkäyksiä, riivaajan vallassa olevia ihmisiä Sahaja Yoga -matkoillani ulkomailla.

Onneksi kaikki jumaluudet ja hyvät voimat olivat Shri Matajin puolella, ja meidän. Meillä ei ollut mitään hätää niin kauan kuin istuimme Äitimme sarin helmoissa, olimme sahaja-joogeja.

Hyvät voimat kääntyisivät kuitenkin meitä vastaan siinä vaiheessa, kun kääntyisimme Shri Matajia vastaan. Mikä sitten oli kääntymistä Shri Matajia vastaan? Olivatko jo pienet, ohimenevät kriittiset ajatukset ja epäilykset sitä? Oli parempi meditoida ja pyrkiä ajatuksettomaan tietoisuuteen, jossa epäilyttävistä ajatuksista ei ollut vaaraa. Nirvichara Samadhin – ajatuksettoman tietoisuuden – jälkeen seuraisi jossain vaiheessa Nirvikalpa Samadhi – epäilyksetön tietoisuus.

Judith Coney kirjoittaa teoksessaan omista tunnelmistaan Sahaja Yogaa tutkiessaan. Vakavimmaksi ongelmaksi hän koki oman kokemuksensa tunnetason tai jopa ”yliluonnollisen” tason haavoittuvuudesta. Vaikka hän oli liikkeeseen kuulumaton ulkopuolinen sosiologi, osallistuva havainnointi sai hänet avautumaan värähtelyille, niiden tuntemiselle ja näkemykselle siitä, että hänen värähtelyjään voivat toiset lukea. Hänestä se tuntui tunkeilevalta ja uhkaavalta henkilökohtaisille rajoille. Hän kuvaa tuntemuksiaan pahimmillaan jopa vainoharhaksi, jota on jälkeenpäin vaikea ymmärtää.

Ehkä tämä avaa hieman sitä, miten totta kaikki oli meille, jäsenille, vuosia liikkeessä olleille. Ja miten pelko saattoi syntyä.

Pelosta ei kuitenkaan juuri puhuttu, kun olin liikkeessä. Pelkoa ei kehittyneillä joogeilla ollut. Pelko oli negatiivinen tunne, catch eli tukos tai negatiivisen energian tarttuminen keskisydän-chakraan. Mitä pelättävää hyvällä joogilla edes olisi? Shri Matajin lapsella?

Shri Mataji on sittemmin kuollut. Liike on joutunut järjestäytymään uudelleen ehdottoman jumalallisen auktoriteetin lakatessa. Se on varmasti vähän erilainen nykyään.

Minuun yhteyttä ottanut sahaja-joogi antoi ymmärtää, että liikkeessä on nykyään ihan erilaista kuin ”silloin ennen”. Asioista voi hänen mukaansa puhua avoimemmin, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Toivon, että tämä on totta.