perjantai 10. lokakuuta 2014

Ehdotuksia Sahaja Yogan suuntaan

Minua Facebookissa lähestynyt sahaja-joogi lopetti henkilökohtaiset hyökkäyksensä, ja pääsimme itse asiaan. Hieno juttu!

Itse asia on se, että minun avoimuuteni ja kirjoitukseni häiritsevät Sahaja Yogan leviämistä. Keskustelen asiasta mielelläni. Julkaisen tässä kommentin, jonka entinen joogiveljeni kirjoitti seinälläni:

”On hyvä että keskustellaan! On hyvä oppia ymmärtämään paremmin! Eteenkin Sahaja Yogeilla on mielestäni paljon opittavaa noista alkuaikojen ylilyönneistä; puuttuva ymmärrys ja sisäisyyden puute korvattiin fanattisuudella ja ryhmähengellä; me vain päätimme että näin on oikein, näin tulee toimia ja tämä on Yogaa, kun se vain oli tulkintaa ja projisointia. En ole väittänytkään että nuo Sinun kokemukset eivät olisi totta; olenhan itsekin elänyt tuota aikaa. Ehkä hankalaa on se kehys, johon nämä esinnostetut asiat asettuvat näine Uskontojen Uhreineen. Tuota kokemaasi Sahaja Yogaa ei enää ole; moni asia on toisin; hyvässä ja pahassa; itse toivoisin että Sahaja Yoga kehittyisi entistä avoimmemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja suvaitsevammaksi yhteisöksi, ja että ihmiset pääsisivät oikeasti kokemaan ja elämään syvän sisäisen hiljaisuuden ja autuuden, koska me olemme kaikki sen ansainneet, ja jonka kautta keskenään on jaettavana iloa, autuutta ja rakkautta.”

Blogikirjoitteluni tarkoituksena ei ole leimata sahaja-joogeja möröiksi ja Sahaja Yogaa toivottomaksi kultiksi, joka saa aikaan vain tuhoa. En halua rakentaa taas uutta rajalinjaa ”meidän” ja ”niiden” välille. Jos Sahaja Yogan harjoittaminen jostain syystä päätettäisiin kieltää lailla, osallistuisin tukimarssille liikkeen puolesta. Tiedän, että monet siellä ovat hyvin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.

Toivon samanlaisia asioita kuin entinen joogiveljeni. Hänen laillaan toivon sitä, että Sahaja Yoga kehittyisi avoimemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja suvaitsevammaksi.

Mielestäni avoimuutta, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta ei vain edistä se, että asioita salaillaan, ongelmia lakaistaan maton alle ja hiljennetään kriittiset äänet. Päinvastoin. Asioitten myöntäminen, kohtaaminen ja työstäminen on hedelmällisempi tie.

Nykyaikana vaietuilla asioilla on tapana nousta pintaan, ja moni uskonnollinen liike joutuu pesemään likapyykkiään julkisesti. Monessa liikkeessä halutaan aidosti kehittyä avoimempaan ja inhimillisempään suuntaan.

Uskontojen uhrien tuki ry on tärkeä yhdistys. Sen tarkoitus on auttaa niitä, joille uskonto aiheuttaa ongelmia ja ahdistusta. Minusta sahaja-joogien ei kannattaisi suhtautua siihen niin torjuvasti. Ei ole katastrofi joutua sen sivuille. Sen kanssa voi jopa tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi Helsingin Zen Center on toiminut näin jouduttuaan entisten jäsenten kritiikin kohteeksi.

En oikeasti tiedä, mikä olisi parempi kehys esiin nostetuille asioille. Jos sellainen on, otan mielelläni vinkin vastaan. Blogiini voi vaikka jättää kommentin.

Mitä sitten ehdottaisin sahaja-joogeille?

Seisokaa uskonne takana. Jos uskotte, että Shri Mataji oli Pyhän Hengen inkarnaatio, kertokaa se avoimesti. Jos liikkeessänne on ihmisiä, jotka ovat avoimen linjan kannalla, älkää vaientako heitä.

Olkaa avoimia muistakin asioista. Avoimuus herättää luottamusta, salailu epäluottamusta. Ongelma ei ole minusta niinkään siinä, että minä olen kertonut Sahaja Yogan uskomuksista julkisesti, vaan siinä, että uskomuksia yritetään salata. Voi olla, että jotkut uskomukset ovat muuttuneet, joten kertokaa selkeästi ja avoimesti, mikä on muuttunut. Olen ymmärtänyt, että jotkut käytännöt ovat ainakin muuttuneet, kuten se, että ashram-elämää ei Suomessa enää ole ja että liiderin tilalla on nykyään kansallinen neuvosto.

Tärkeää olisi hyväksyä myös se tosiasia, että liikkeessä on ollut ihmisiä, jotka ovat saaneet siellä haavoja. Syviä haavoja. Eikä syy ole vain heidän. Hengellisyydessä astutaan ihmisen sielun intiimimmille ja herkimmille alueille, ja näillä alueilla haavoitetuksi tuleminen voi olla hirveän tuskallista. Myöntäkää avoimesti menneisyyden virheet ja ylilyönnit. Tämä voi oikeasti auttaa monia entisiä jäseniä. Meistä kaikilla on myös paljon hyviä muistoja Sahaja Yogasta. Jotkut entiset jäsenet saattavat jopa kaivata takaisin, eivätkä pysty palaamaan ennen kuin heidän kipunsa kyetään kohtaamaan aidosti ymmärtäen.

Itse olisin todella iloinen, jos entinen hengellinen kotini osoittaisi rohkeutta tarttua asioihin ja käydä avointa, rehellistä ja ketään leimaamatonta keskustelua ulkomaailman kanssa. Uskon tällaisen asenteen tekevän hyvää myös Sahaja Yogan julkisuuskuvalle ja sillä lailla vetävän enemmän ihmisiä sen piiriin.

Totta kai avoimuus herättää myös ihmettelyä ja kritiikkiä. Nykyaikana ei ehkä ole ihan helppoa kertoa vaikka uskovansa homoseksuaalisuuden johtuvan riivaajista. Minusta se on kuitenkin paljon terveempää kuin uskoa homoseksuaalisuuden johtuvan riivaajista ja teeskennellä jotakin muuta. Ainahan voi myös mainita, että tämä asia ei ole keskeisin kohta uskossani, enkä halua asettaa ketään eriarvoiseen asemaan. Meditaatio on keskeisin juttu, ja sitä voi kuka tahansa harjoittaa ilman että sitoutuu mihinkään. Jokainen voi sitten kokeilla meditaatiota ja punnita itsekseen painoarvoa meditaatiotekniikan toimivuuden ja tekniikan takana olevan liikkeen oppien välillä.

Pääasia on, että meditoija tai liikkeeseen liittyjä alun alkaenkin tietää, missä on mukana. Ei tule yllätyksiä, järkytyksiä eikä ylilyöntejäkään niin helposti.










12 kommenttia:

  1. Lisäyksenä vielä, että olemme yhden sahaja-joogin kanssa laatimassakin listaa asioista, jotka ovat muuttuneet siitä, kun 15 vuotta sitten laadin Sahaja Yoga -aiheisen artikkelini UUT:lle. Aion lisätä listan artikkeliin. Olen mielelläni apuna. Liikkeen markkinoijaksi en rupea, mutta tietoja voin kyllä päivittää.

    VastaaPoista
  2. Hei Lumi!

    Luin juttusi. Luin myös aikaisemman, 15 v takaisen, juttusi UUT:in sivuilta.

    Näyttää siltä, että keskeisenä tekijänä tässä tekstissäsi, kuten myös edellisessä tekstissä, on se, että olet yrittänyt nielaista Sahaja Yogassa esitettyjä asioita kunnolla pureskelematta – tai pureskelematta lainkaan!

    Sahaja Yogassa (tai missään muussakaan asiassa) ei pidä yrittää sokeasti omaksua asioita. Shri Mataji ei ole sanonut, etteikö asioita saisi epäillä tai tutkia itse. Sen sijaan hän on toistuvasti painottanut tiedemiesmäisen tutkivaa lähestymistapaa. Nykyään yleisötilaisuuksissa muistutetaan usein, että asioita ei pidä uskoa sokeasti. Jos ottaa itselleen minkä hyvänsä käsityksen, käytännön, uskomuksen tai arvon, sen tulee pohjautua omaan vilpittömään ymmärrykseen ja kokemukseen siitä, että se on oikein ja tervettä.

    Tämä pätee riippumatta siitä miten pitkään on Sahaja Yogaa harjoittanut.

    Jos jokin asia ei tunnu omalta tai aiheuttaa ahdistusta, sitä ei pidä missään nimessä jatkaa! Jos kyse on oikeasti ja tasapainoisesta asiasta, se pitäisi voida löytää tasapainoisella tavalla myös oman ymmärryksen kautta. Jos ei löydä, parempi unohtaa koko asia.

    Kenenkään ei pidä tehdä mitään, vain koska joku toinen taho uskottelee sen oikeaksi, jos ei itse niin tunne! Se, että yrittää sokeasti ja pureskelematta omaksua ulkoa annettuja asioita, johtaa väistämättä ongelmiin ja ahdistukseen – riippumatta siitä ovatko asiat hyviä tai huonoja!

    Äärimmäisyyksiin vietynä se voi johtaa juuri sinun tarinasi kaltaisiin tapauksiin.

    * * *

    En kuitenkaan missään nimessä halua sanoa, että kyse olisi ollut VAIN sinun asenteestasi.

    (Blogisi sanoo, että kommenttini on liian pitkä. Jaan sen siis kahteen osaan.....)

    VastaaPoista
  3. (HUOM: Tämä on jatkoa edelliselle kommentilleni. Lue siis ensin edellinen kommenttini, joka alkaa ”Hei Lumi!”)

    Lumi, tullessasi Sahaja Yogaan, kaikki mukana olevat ihmiset olivat käytännössä uusia ihmisiä, eikä heillä ollut kovin vakaata käsitystä mistä asiassa on kyse. Monet heistä olivat myös jollain tapaa erikoisia – 90-luvun alussa meditaatio ei ollut suurten massojen juttu, kuten nykyään, vaan täytyi olla jotenkin vähän erikoinen, että kiinnostui. Mukana oli siis kaikenlaisia elämän tutkimusmatkalaisia.. Kuten tiedät, monilla oli mielenterveysongelmia tai muita ongelmia, jotka heijastuivat siihen miten he tulkitsivat Sahaja Yogaa.

    Nämä ihmiset olivat löytäneet jotain uutta ja mullistavaa, mutta kukaan heistä ei ollut ehtinyt vielä syventyä asiaan. He poimivat paloja Shri Matajin opetuksista ja tekivät niistä omia erikoisia tulkintojaan. Eikä kukaan ollut oikaisemassa tai puhumassa tervettä järkeä, koska kaikki olivat yhtä uusia. Kun koko pieni yhteisö tulkitsee jotakin asiaa yhdellä tavalla, on siihen helppo mennä mukaan ja uskoa, että tämä on ”Sahaja Yogaa”.

    Esimerkiksi tuo ”ei-joogin” kanssa seurustelun pahalla katsominen, se että pelättiin katsomasta ihmisiä silmiin tai että uskottiin ”ei-joogien” olevan ”negatiivisia”, yms... Tämä on juuri tämän ajan tyypillisiä juttuja. Tämä on menneisyyttä, josta on kasvettu ulos. Onneksi! Jos nykyään joku edes ehdottaisi esim. polttamaan ”negatiivisia” tavaroita tai kirjoja (kuten 20 vuotta sitten saatettiin tehdä), häntä pidettäisiin todella höyrähtäneenä! .. tai luultavasti se tulkittaisiin vain vitsiksi.

    On aika erikoista, jos näiden varhaisten joogien parissa oli käsitys, että pitää olla täydellinen. Se, että ei saisi olla ongelmia, koska muuten oli ”negatiivinen”, on aika sairaalloinen piirre. Tai että tietyistä asioista ei saisi puhua tai jollakin tavalla ei saisi edes tuntea... Sairasta!

    Jokaisella on jotain ongelmia! Jos ongelmille voi tehdä, jotain hyvä niin, mutta se että teeskentelee, ettei ongelmia ole, ei niitä poista! Pidemmän päälle se kääntyy vain itseään vastaan.

    * * *

    Näistä asioista on kuitenkin kasvettu. Ja pakkohan on kasvaa! Nuo tavat tulkita asioita kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.

    En todella väitä, että joogit olisivat vieläkään mitenkään täydellisiä, se olisi absurdi väite. Mutta väittäisi (vaikka olenkin ehkä jäävi mitään sanomaan), että nykyään Sahaja Yogassa on aika hyvä meininki. Ei tarvitse teeskennellä olevansa tavallinen, useimmiten hyvinvoiva ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä. Ei tarvitse kontrolloida omia tunteitaan tai uskotella että asiat ovat jotenkin muutoin kuin mitä sydämessään tuntee.

    Verrattuna mihin hyvänsä tavalliseen työ- tai harrastusyhteisöön tai vaikkapa suureen sukuun, ongelmia on melko vähän. Joogien välillä on pääsääntöisesti paitsi lämmin tunnelma, myös kunnioitus. Joogit eivät yleisesti ottaen katso lainkaan hyvällä, jos yrittää painostaa toista. Uskonnollisiin yhteisöihin usein liitettävä psykologinen painostus yms... noh, olen törmännyt sellaiseen enemmän oman (ihan tavallisen, ei kovin uskonnollisen) sukuni parissa kuin joogien kanssa.

    Mutta mitä tulee siihen, että emme yleensä kerro ihan uusille asian kokeilijoille miten näemme Shri Matajin?

    Siihen on syynsä. Jos koko asian tulee perustua alusta asti rehellisesti omaan ymmärrykseen, miten selität ihmiselle Shri Matajin olevan Buddhaan tai Jeesukseen verrattava inkarnaatio? JOS tämä on totta, se pitää voida itse löytää. Itselleni ei sitä kukaan sanonut ja olen siitä iloinen. Sain itse tutkia ja muodostaa oman käsitykseni. Vain tällä tavoin voi syntyä todellinen, elävä ymmärrys asioista ja terve tapa suhtautua – Uteliaisuuden, epäilyn, tutkimisen ja kokeilemisen kautta.

    * * *

    Kun on itse ollut yli 10 vuotta aktiivisesti Sahaja Yogassa mukana ja nähnyt miten omanakin aikana asiat ovat muuttuneet, tuntuu väärältä, että asiasta leviää väitteitä, jotka perustuvat johonkin typerään mitä jotkut ihmiset ovat tehneet ennen 90-luvun puoliväliä.

    Terveisin,
    Eräs Sahaja Yogan harjoittaja

    VastaaPoista
  4. Hei ja kiitos kommentistasi!

    Hienoa, jos oma kokemuksesi Sahaja Yogasta on sellainen kuin kuvailet.

    Minun kokemukseni vuosilta 1992-1998 on kuitenkin ihan yhtä todellinen, ja katson oikeudekseni kertoa sen.

    Blogitekstissäni Kohtaamisia, kuolleita henkiä ja katkeruus-mantroja kirjoitin aiheesta, joka tässäkin kommentissa on selvästi nousemassa esiin: vaikenemisesta.

    Se, miten negatiiviseksi kokee ulkomaailmaan, riippuu tietenkin ihmisestä, mutta niin se oli minun aikoinanikin.

    Sama liike saattoi silloinkin olla yhdelle myönteinen, vapaa ja hieno kokemus - ja toiselle maanpäällinen helvetti.

    Emme kuitenkaan aikoinamme eläneet missään umpiossa, vaan olimme aika kansainvälistä porukkaa ja yhteydessä muihin kollektiiveihin. Meno oli erilaista eri maissa: joissakin tiukempaa kuin meillä, joissakin vapaampaa.

    Meillä oli myös keskuudessamme suhteellisen hyvissä voimissa oleva guru/Jumala. Tämä oli varmasti suurin ero verrattuna omaan aikaasi liikkeen piirissä.

    15 vuoden takaiseen artikkeliini olen laatimassa lisäystä, josta käy ilmi, mikä on muuttunut.

    Jo minun aikoinani uskoimme kaiken olevan nyt hyvin ja avointa: fanaattisuus oli menneisyyttä. En voi ihan pureskelematta niellä joittenkin sahaja-joogien väittämää, että kaikki on olennaisesti muuttunut. Olen saanut myös toisenlaista infoa muutoksista: vanhan johtamiskulttuurin jatkumisesta, ulos heittämisistä, seurustelun kieltämisestä ym.

    Oletko muuten lukenut Judith Coneyn Sahaja Yogan? Suosittelen!

    VastaaPoista
  5. Usko on todellakin herkkä asia. Se on niitä elämän suuria valintoja ja sitoumuksia joita elämässä teemme mm. elämänkumppanin ja ammatinvalinnan ohella.Kokemuksesi muistuttavat työssä uupuneiden kokemuksia tai toisaalta vahvojen ilmiöiden vaikutuspiirissä kasvaneiden nuorten kokemuksia (lukuvinkiksi Katriina Järvisen "Kaikella kunnioituksella"). Ja samantyyppisiä teemoja joutuu käymään lävitse kun eroaa ihmissuhteista. Elämä heittää ja heittelee, ja siinä tuoksinassa joudumme selvittämään itsellemme elämän tarkoitusta, oikeudenmukaisuutta ja sitä olemmeko rakastettuja tällaisenaan, mikä on arvomme ja paikkamme elämässä. Nämä kaikki teemat ovat kertomuksessasi. Edellä olevassa kirjoituksessa toivottiin toista kehystä eikä UUT:a. Kehys voisi olla "kasvutarina omaksi itseksi". Olet (ollut) rohkea nuori nainen, mutta vastoinkäymiset tärkeillä elämänalueilla mahdollisesti uuvuttivat hetkellisesti. Nyt vaikutat löytäneesi uutta tasapainoa ja hyvinvointia. Kaikki joogitkin voinevat yhtyä tuohon aiemmassa kirjoituksessa kertomaasi Elman kommenttiin mitä mieltä Jumala on meidän jokaisen yksilön uskosta. Se on loistava kaneetti. Mitä tulee seksuaalisuuteen ja mielenterveysongelmiin, niin suvaitsevaisuus yhteiskunnassa on lisääntynyt, asioista voidaan jollakin tapaa keskustella. Sama trendi kulkee myös Sahaja Yogan sisällä. Ajattelisin että kunnioituksella tässä voisi päästä eteenpäin. SY ei varmaankaan voi sanoa julkisesti että uskomme näin tai meillä pitää uskoa näin sen enemmän kuin mikään muukaan yhteisö asioiden hienovaraisuuden vuoksi, sitäpaitsi kyllähän meditaatio itsessään nyt on villakoiran ydin SY:ssäkin ja sillä pääsee eteenpäin itsetuntemuksessa ja henkisyydessä. Se, onko tukka hyvin kammattu, huivi kaulassa, kenen kanssa asut tai oletko eronnut ei varmaan niinkään paljon merkkaa Jumalalle taivaanportilla. Haluaisin esittää vielä kysymyksen mietittäväksi: Mitä ajattelet ja tunnet siitä että jouduit ulos Sahaja Yogasta. Onko tuntemus muuttunut näiden 20 vuoden aikana? En odota tähän vastausta. Ulos joutumisen kokemus on kurja ja ymmärrän hyvin että se on yhtälö joka ei tahdo ratketa. Muitakin on samassa tilanteessa Suomessa ja maailmalla.

    Ajattelen että yhteisöissä yleensäkin joku/jotkut on vastuun ytimessä, tarkasti ja paljon sitoutunut, uskoo asiaansa ja vie omistautuen asiaa eteenpäin. Nämä ihmiset saavat muutosta aikaan ja ihmiset oppivat meditaation, se riittää, se on nykyisen Sahaja Yogan tehtävä. Pienen vahvasti sitoutuneen ytimen ympärillä on Sahaja Yoga, siis ketkä kokoontuvat sitä harjoittamaan ja ketkä kommunikoivat keskenään enemmän. Sitten on koko muu maailma jossa elää kymmeniä miljoonia meditoivia ihmisiä ja ihmisiä jotka eivät sitä vielä ole tehneet. No jako voi olla tällainen "sektorittainen" karkeasti ajateltuna. Mutta kun ei ne rajat ole näkyviä tai ei ole määritelmää oletko Sahaja Yogassa vai ulkopuolella, vähän sama kuin ihmissuhteissa ystävien kesken. Tietysti jos välirikko tulee ja yhteydessä ei olla niin silloin on ulkona. Mutta ns. sisällä tai siinä rajamailla olevien suhteen niin sitoutumisen ja ns. "sääntöjen" noudattamisen variaatio on yksilöillä varmaan aika suurta, eikä SY:ssä mielestäni nykyään kytätä toisten käytöstä tai opasteta, ja varmaan negatiivisuudetkin on jätetty omaan arvoonsa. 2000-luvun joogaporukka on mielestäni työssäkäyvää projektityöhön ja viestintään tottunutta sukupolvea, ja nyt kokoontumisissa ruokahuolto yms fasiliteetit pelaa ja kokoontumiset alkavat ja loppuvat kellonlyömällä. Tämä on yleistys. Oletan että joukosta löytyy seksuaalista variaatiota, eronneita, seurustelevia, kuvailemiasi mielenterveyshäiriöitäkin voipi olla, joku hölmöilee ja joku tärkeilee, ei nyt joogitkaan voi olla täysin ihanteidensa mittaisia. Mutta ei se niin vakavaa ole. Yritetään kasvaa itsetuntemuksessa ja saada hyvää aikaan, sillä on merkitystä taivaan porteilla.

    Terveisiä minulta, joka ei tiedä onko omasta tai toistenkaan mielestä SY:ssä vai sen ulkopuolella. Mutta samalla asialla kuitenkin ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos blogistasi. Kokemuksesi ovat hyvin mielenkiintoisia. En väitä että omat kokemukseni olisivat samanlaisia, mutta mieleeni tuli, että keskustelu kanssasi voisi olla antoisaa. Googlaa Tarina rakkauden apostolista ja katso meiliosoite sieltä :)

    VastaaPoista
  7. Aika mielenkiintoista keskustelua. Kyllä UUT:n sivulla oleva Lumin pitkä kirjoitus mielestäni täyttää hengellisen väkivallan tunnusmerkit, eikä siitä pääse eroon syyllistämällä uhria sanomalla, että et sä nyt vain tajuu tätä joogaa. Olet vain niin epätäydellinen ja niin negatiivinen, eikä me muuten auteta kaveria tässä yhteisössä. Ainoa mikä tilanteessa voisi auttaa on se, että hengelliseen/ henkiseen väkivaltaan syyllistyneet myöntävät asian ja pyytävät vilpittömästi anteeksi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, viimeisin Anonyymi ja kiitos kommentistasi! Lueskelin uudestaan tähän tekstiin tulleita kommentteja, ja olet oikeassa: keskustelu on mielenkiintoista. En valitettavasti jaksanut jatkaa sitä vuonna 2015.

      Ja olet tietenkin oikeassa siinä, että kokemukseni täyttävät hengellisen väkivallan tunnusmerkit. Täytyy kuitenkin kertoa, että yksi sahaja-joogi otti minuun yhteyttä pyytääkseen anteeksi. Kirjoituksen Reidar. Siis liiderimme, jonka ympärillä tämä hengellinen väkivalta aika pitkälti pyöri. En silloin kirjoittanut tästä blogiin (koska en muutenkaan jaksanut enää ruotia asiaa julkisesti), mutta täytyy mainita se tässä. Liitän tähän tekstin, jonka kirjoitin puhelun jälkeen:

      ***

      Kävelen joogatunnille, ihan tavalliselle joogatunnille. Sellaisella en olisi voinut käydä Sahaja Yoga -aikoinani.

      Kännykkäni soi. Reidar soittaa minulle. En ole kuullut hänestä mitään 15 vuoteen.

      Reidar on lukenut blogitekstini. Hän pahoittelee kaikkea tuskaa, jonka on aiheuttanut. Hän ei koskaan tarkoittanut satuttaa minua. Ilahdun Reidarin soitosta. Ikään kuin välissä ei olisi näitä vuosia, mutta kuitenkin on. En katso Reidaria enää ylöspäin, hän ei ole minulle liideri tai jotenkin poikkeuksellisen kehittynyt sielu. Hän on vain ihminen, jonka kanssa olen jakanut ison ja tärkeän palan omaa historiaani. Juttelemme kaikenlaista, menneisyydestä, nykyisyydestä.

      Reidar ei ole ollut liideri pitkään aikaan, liidereitä ei Sahaja Yogassa enää ole.

      ”Mitä oikein tapahtui?” minä kysyn. ”Muistan sut lämpimänä, empaattisena kaverina, ja sitten aloit määräillä, heitit ihmisiä ulos, kaikkea tätä.”

      Reidar kertoo, että ei hän siitä pitänyt. Kaikki oli silloin aika epäselvää, ei tiedetty mitä pitää tehdä, miten tulkita asioita. ”Me astuttiin aikamoiseen seurapiiriin”, hän selittää. Ei hänkään kaikkia Sahaja Yogan opetuksia ihan ymmärtänyt.
      Kysyn, keneltä hän sai määräyksensä, ulosheittämisistä, kaikesta tästä. Reidar kertoo saaneensa määräykset Shri Matajilta. Shri Mataji oli tiukka sen suhteen, mikä kuuluu sanghaan, yhteisöön, mikä ei.

      Tarinani kuulostaa mielipuoliselta, mutta kaikessa oli oma logiikkansa, selittää Reidar. ”Niin tietenkin”, sanon. Olinhan osa sitä tarinaa, sitä logiikkaa. Kaikki se mielipuolisuus oli myös minussa. Näyttelin oman roolini siinä näytelmässä, Reidar omansa.

      ”Oli hyvä kuulla sun ääntä”, sanoo Reidar puhelun lopuksi. ”Samat sanat”, minä vastaan.

      ***

      Tämä oli siis yksittäinen ja minulle ainakin hirveän merkittävä yhteydenotto. Hirveän syvällisesti emme tarinastani tai muusta puhuneet, mutta kuitenkin suoraan ja keskinäisen kunnioituksen vallassa, ilman syyllistämistä ja vähättelyä.

      Poista
    2. Ok. Tarina jatkuu! Niin kuin elämä.

      Poista
    3. Näin on. Ja anteeksipyynnöistä ja -antamisista voisin kyllä kirjoittaa vielä kokonaisen tekstinkin. Ehkäpä ihan pian.

      Poista
  8. moi

    Olen itse entinen Sahaja mutta olisi todella järkevää mennä ex cursiolle nukuisten Oshon kannattajien luokse. Siis ihan vain kahville, vaikka Kaivopuistoon? mitä me sillä menetämme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittaatko Oshon ja Matajin yhteiseen historiaan, jota olisi järkevää penkoa? Tuskin siinä tosiaan mitään menettää. Olen itse joskus jutellut erään Oshon seuraajan kanssa Sahaja Yogasta, ja hän oli kyllä siinä käsityksessä, että Mataji oli ollut Oshon oppilas. Tämä kytkös ei kuitenkaan ole heille mitenkään merkityksellinen asia, joten tuskin siitä kovin syvällistä keskustelua syntyy.

      Vai tarkoitatko, että olisi järkevää tutustua siihen, miten Oshon seuraajat toimivat ihan muuten vain? Niin, ainakin minun aikoinani Sahaja Yogassa vallitsi iso kammo ja pelko Oshoa ja oshoilua kohtaan, joten olisi varmaan ihan järkevää mennä toteamaan, että mörkö ei hyökännytkään kimppuun. :-)

      Vai tarkoitatko jotakin muuta tällä?

      Poista

Voit lähettää kommenttisi tässä. Julkaisen ne, jos katson aiheelliseksi.