Perjantai, 5. joulukuuta, 2014. Tämä on blogini edellinen julkaisupäivämäärä. Aikaa edellisesti kirjoituksesta on vierähtänyt yli kaksi vuotta. Kuulostaa vähän tavallisilta paperisilta päiväkirjoiltani: joskus tulee tekstiä lähes joka päivä, sitten elämä vie, ja hups. Paperisiä luen vain minä (toivottavasti!), eikä "julkaisukynnys" ole kovin korkea. Blogissa lisäjännityksensä tuo se, että tekstit ovat täällä kaiken kansan luettavina. Ei kehtaa kirjoittaa ihan samanlaista tajunnanvirtaa kuin paperipäiväkirjaan.
Olen ollut todella laiska vastaamaan kommentteihin, joita blogiteksteihin on tullut. Lupaan parantaa tapani. Monet kommentit ovat kyllä lämmittäneet sydäntä ja sielua, joten kiitos niistä nyt!
Syy hiljaisuuteen liittyy vahvasti myös siihen, että avasin blogin pitkällä kirjoituksella historiastani Sahaja Yogassa. Tästä tuli jonkinlainen Sahaja Yoga -blogi. Tai ehkä ex-kultisti-blogi. Vähintään uskonto-aiheinen blogi. Tai ei ehkä tullut, mutta tällainen ajatus levisi painavana ja musertavana minun ja blogin väliin. Yleensä en juurikaan muistele Sahaja Yogaa. Siitä ei ole kauheasti sanottavaa juuri nyt. Identifioidun kyllä entiseksi tiiviin uskonnollisen yhteisön jäseneksi, mutta se on vain yksi lukuisista identiteeteistäni. Uskonto kiinnostaa minua kyllä, mutta siitä kirjoittaminen tuntuu joko hirveän intiimiltä (jos kerron omista kokemuksistani) tai puuduttavan tylsältä (mikäli käsittelen jotenkin pintapuolisesti).
Rikkokoon tämä kirjoitus kuitenkin hiljaisuuden. Kynnys seuraavaan kirjoitukseen on nyt matalampi. Ja silloin on varmasti muutakin asiaa kuin se, että miksi en ole kirjoittanut.
Ai niin, se "mitä kuuluu". Pähkinänkuoressa: monenlaisesti. Olen huolissani maailmantilasta. Vaikka oma elämä olisi ns. hyvää, yhteiskunnan ongelmat, eriarvoistuminen, älyttömät poliittiset päätökset, sodat, rasismi, etenevä ilmastonmuutos ja muu kaivertaa aina jossakin. Ei kai siitä mihinkään pääse, että on ikuinen maailmanparantaja eikä onnistu sulkemaan silmiään ja korviaan asioilta.
Omassa pienessä elämässä sitten mm. mietin puolison kanssa sitä, että missä mennään naimisiin, kun ihan kohta päästään. ;-)
